Tilasin Kakkuateljeen verkkokaupasta uusia tyllia ja muuta mukavaa, joten pitihän niitä hieman testailla. Pursottaminen on taitolaji ja siihenkin harjaantuu kokemuksen kautta. Täytyy kertoa, että pursotellessani mieleeni tuli erään puutarhurin opetukset kasvien hoidosta.
Hänellä oli kaksi viikkoa aikaa perehdyttää minut puutarhan hommiin, koska olin tulossa häntä sijaistamaan kesälomansa ajaksi. Harteilleni tuli muutaman tuhannen kasvin henkiparka. Harteille, jotka eivät siihen mennessä olleet onnistuneet pitämään hengissä yhtään ainoaa kotikukkasta. Puutarhuri usein kertoi, että kasvien hoito vaatii herkkyyttä. Pitää osata lukea kasvista, mitä se haluaa niillä konsteilla, mitkä on mahdollisia kasvia käsiteltäessä. Sen kuukauden aikana opin ehkä hieman sitä herkkyyttä, josta puutarhuri puhui.
Kermapursotuksia tehdessä mieleeni tuli sama herkkyyden tunteen tavoittelu. Kermavaahtoa on osattava lukea, milloin se on tarpeeksi vatkautunut, muttei kuitenkaan ylivatkautunut. Pursotellessa on hallittava tyllan pään liikkeet, jotta saa sellaisia kuvioita aikaan kuin on tavoitteena. On hyvä muistaa, että harjoittelu tekee mestarin, eikä mestarikaan voi kaikkea hallita. Eli ei muuta kuin pursotin käteen ja harjoittelemaan.
 |
| Kiemuroita ja simpukkapursotuksia |
Kiemuraketjuja
 |
| VIIKSET! |
 |
| Ruusu ja lehtiä |
 |
| Koripunosta |
Jos jäi vielä vaivaamaan, että miten tuhansien kasvien henkiparat säilyivät hoidossani kuukauden ajan, voin kertoa, että vain yksi kasvi poistui kasvien joukosta vehreämmille kasvumaille. Se on jo sinällään suuri saavutus meikäläisen mittapuulla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti